keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Uusille lukijoilleni tarinaa taustoistani

Kuva: Jukka Rastas, 2013

Olen Anni Laitinen, vuosimallia -86, energinen personal trainer -yrittäjä Kangasniemeltä, Etelä-Savosta. Perustin toiminimeni AL-Fitnessin marraskuussa 2011 ja siitä asti olen työskennellyt täysipäiväisenä yrittäjänä.

Koulutustaustaltani olen sosionomi (AMK) ja personal trainer (Trainer4You/EHFA). Lisäksi olen käynyt mm. Trainer4You:n kahvakuulaohjaaja-, ravinto-ohjaaja- ja kuntosalivalmentajakoulutukset, Spartanin Toiminnallisen harjoittelun -ohjaajakoulutuksen sekä kuntonyrkkeilyn ohjaajakoulutuksen Suomen Nyrkkeilyliiton kautta. Kesällä 2013 osallistuin myös CrossFit Level 1 -ohjaajakoulutukseen. Tampereen UKK-instituutilla olen perehtynyt myös selän toiminnalliseen harjoitteluun selkäkipupotilailla sekä terveyskunnon testaukseen. Aikeissani on tulevana talvena jatkaa ravinto-opintoja.




Eemin kanssa käytiin keräämässä rastiliput papan rasteilta
Olen kilpaillut aikoinani kansallisella tasolla suunnistuksessa ja suunnistusurani päätyttyä alle parikymppisenä aloin seurustella nykyisen avomieheni kanssa. 

Naksut maistuivat leffailtoja vietellessä ja painoa kertyi salakavalasti liikunnan hetkellisen lopahtamisenkin vuoksi reilusti. Painoin tuolloin isoimmillani 80kg eikä se todellakaan ollut kaikki lihasta! Paino tuntui todella suurelle painolle aina liikkuneesta ja sitä myöten timmissä kunnossa olleesta nuoresta naisesta. Olo oli huono sekä henkisesti että fyysisesti.

Vuoden 2005 alkutalvesta aloinkin katsoa hieman tarkemmin mitä suuhuni laitan. Tulipa jonain epätoivon hetkenä jopa niillä surullisen kuuluisilla Painonvartijoiden pisteilläkin sekä kevyttuotteilla ja ateriankorvikkeilla kokeiltua starttia painonpudotukselle. Pian kuitenkin huomasin, että parhaita tuloksia alkoi syntyä, kun karsin turhat sokeriset herkut ja vaaleat viljat pois, etsin niiden tilalle jotain luonnollisempia vaihtoehtoja ja söin esi-isiemme määräämiä ruokia. Samoihin aikoihin aloin jälleen liikkua enemmän ja kuntosalikorttikin tuli ostettua. Kaverin kanssa oli painonpudottelu ja treenaaminen mukavaa ja seuraavaan talveen mennessä painoinkin jo alle 60kg.



Ravitsemus on kiinnostanut minua suuresti jo yläasteelta asti tämän urheilutaustanikin vuoksi. Jossain vaiheessa lukion ja ammattikorkeakoulun rajamailla ajoin itseni loppuun treenaamalla kovaa  ja tarkkailemalla syömisiäni liikaa. Tämä tuntui olevan luonnollinen jatkumo tuolle aiemmalle painonpudotukselle. Taisi jäädä turbovaihde päälle. Näin jälkeenpäin olen asiaa pohtinut ja havainnut sen, että tämäkin omakohtainen kokemukseni kropan loppuun polttamisesta on ollut minulle enemmän kuin hyväksi. Näin osaan myös asiakkaidenikin kohdalla vetää käsijarrusta tarpeen niin vaatiessa.


Ymmärrän ravinnon ja liikunnan merkityksen myös psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, sillä itselläni oli jopa masennukseen rinnastettavia oireita tuolloin loppuunpalamisen aikoihin. Lisäksi työskenneltyäni aiemmin mielenterveysongelmaisten kanssa havaitsin heillä usein vastaavanlaisia puutteita ravitsemuksessa kuin itselläni oli ollut. Olen oppinut arvostamaan laadukasta ja puhdasta ruokaa ilman turhia lisäaineita sekä turhanpäiväisiä nipotuksia. Monipuolinen ja säännöllinen ruokailu on todella kokonaisvaltaisen hyvän olomme perusta. En ole varsinaisesti totaalikieltäytyjä minkään ruoka-aineen suhteen, mutta onhan tuo taloussokerikilo tuolla yläkaapin hyllyssä ehtinyt paakkuuntua jo useaan otteeseen viimeisen kuuden vuoden aikana.



Poikani Eemi Thaimaassa 2013

Raskauden aikainen liikunta ja synnytyksen jälkeinen tavoitteellinen treenaaminen ovat minulle myös tuttuja, sillä tammikuussa 2011 perheeseemme tupsahti vuorokauden pinnistelyiden jälkeen esikoispoikamme Eemi. Koko raskausaikani liikuin aktiivisesti ja viimeiset kahvakuulatreenit ohjasin itse kuukausi ennen synnytystä. Söin koko raskausajan mahdollisimman puhtaasti ja terveellisesti - raskaus jo itsessään näyttäisi vaikuttavan meihin naisiin monesti näinkin positiivisella tavalla. Alkukantaiset vaistot heräävät ja pientä sisällämme kasvavaa ihmettä aletaan hoitaa jo ennen syntymää tarjoamalla sille vain parasta. Raskauskiloja kertyi minullekin, sillä painoin laitokselle lähtiessäni 85kg, mutta jo kesäkuussa 2011 painoni oli jälleen 60kg. 




Ruoka-aineallergiat pojallamme tekivät imettämisestä haastavaa eikä korvikkeeseenkaan ollut niin vain helppoa siirtyä, kun sopivaa ei ollut löytyä. Ensimmäiset 3 kuukautta Eemi itki vatsaansa ja koliikkioireita, ja seuraavat kuukaudet iho alkoi kesiä ja märkiä kasvoissa. Lähes puoli vuotta valvottiin ensin vatsavaivojen ja sitten kipeän ihon aiheuttamien vaivojen vuoksi. Kesäkuussa saimme viimein varmistuksen, että kananmuna, maito ja osa viljoista allergisoivat Eemiä rajuimmin ja aloin noudattaa munaton-maidoton-gluteeniton -ruokavaliota. Oireet alkoivat helpottaa lapsella ja koko perheellekin alkoi taas elämä hymyillä. Tiedän, kuinka uskomattoman raskaalta ja avuttomalta voi vanhemmasta tuntua, kun pieni ihminen itkee sydäntä särkevästi etkä voi millään keinoin häntä auttaa. Ei siis käynyt mielessäkään syödä kermatäytekakkua juhlissa loppuvuoden 2011 aikana.



Yksi vahvuuksistani on, että ymmärrän ylipainoisia asiakkaitani ja osaan lukea rivien välistä heidän ajatuksiaan. Monesti kuulenkin asiakkailtani, että "miten sä nyt taas tonkin ajatuksen voit tietää" tai  "ootko oikeesti asentanut jo jotkut valvontakamerat meille kotiin". Helppoahan se on, kun on itse kokenut saman ja käynyt ne käsittämättömät ajatukset myös itse aikoinaan läpi. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen meistä on samalla viivalla. Toiset vain voivat tallautua helpommin toisten jalkoihin, mutta mahdollisuus on jokaiselle annettava siitä huolimatta. Vaikka iältäni olen verrattain nuori, ikääni nähden olen mielestäni kokenut paljon ja nähnyt niin liikunnan kuin muunkin elämän saralla.




Mike Sirén/ pakkotoisto.com
Olen aina pitänyt haasteista ja viimeisimpänä haasteenani olivat elämäni ensimmäiset body fitness -kilpailut yrittäjyyden ja perheenäitiyden ohessa. Ei mikään helppo yhtälö, mutta täysin toteutettavissa, kun tavoite oli selkeä ja matka suunniteltu yhdessä valmentajani kanssa. Ensimmäinen karsintakilpailu käytiin Jyväskylässä 10.8. ja sarjani oli body fitness +168cm. 

Karsiuduin jatkosta, mutta seuraavana päivänä Tampereen karsinnoissa olin 4. paras. Matka jatkui ensikertalaisena kohti SM-kilpailuita ja Lahden Fitness Expota 1.9. SM-kilpailuissa sijoitukseni oli 14, mutta sijoitustakin tärkeämpää itselleni oli, että voitin lapsuusvuosieni esiintymiskammon - itselleni olin siis voittaja. Vaikka se niin kliseiseltä kuulostaakin. Nykyään jopa nautin kuvattavana olosta enkä kammoksu suurellekaan yleisölle esiintymistä.


Mukavaa, että jaksoit lukea tarinani loppuun!
Antoisia lukuhetkiä toivottaen, Anni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti