Jos korkean painoindeksin omistajan henki on arvoton, mitä silloin pitää tehdä? No muokata painoindeksi henkivakuutukseen soveltuvaksi.

Tammikuun alussa 2012 tämä projekti alkoi, kun ostin vaakaan uudet patterit. Olin kyllä tietoinen, että kiloja on ihan liikaa. Mutta että niitä oli kerääntynyt jo liki 108! Olo oli väsynyt ja jaksamaton, oman peilikuvan katsominen etoi. Ajattelin, että mitähän tapahtuisi, jos jättäisin kahvin kanssa suklaat ja keksit syömättä? Ja voisihan sitä pitsan syöntiäkin vähän rajoittaa.

Anu tyttärineen keväällä 2010

Huhtikuussa huomasin painavani 5 kilon verran vähemmän. Tähän, jos vähän lisäisi kävelylenkkejä niin tippuisiko paino vielä? Kokeillaan. Toukokuussa pistin henkivakuutushakemuksen menemään. En saanut, painoindeksi liian korkea. Itku pääsi, eikö ihminen olekaan minkään arvoinen ylipainoisena? Märehdin hetken ja onneksi olen ilmeisen itsepäinen ihminen, niin päätin että mähän vielä näytän teille.

Juhannusta vietin jo 17 kiloa kevyempänä. Päivittäin kävin lenkillä, ja söin salaatteja ja jugurtteja. Enpä tajunnut että ummetus ja vatsassa ja suolistossa hetkittäin iskeneet kivut olivat merkkejä liian vähästä ja yksipuolisesta syömisestä.

Heinäkuun alussa, pitkän harkinnan jälkeen otin yhteyttä Anniin. Itse olin kyllä sitä mieltä että ainut  merkittävä asia minkä Annilta saan, olisivat kiinteyttävät jumppaohjeet. Ja voi kuinka metsään meni taas oma ajatusmaailma. Nähtiin, otettiin vartalosta mittoja ja kehonkoostumus. Voi itku, nolotti, hävetti, suututti. Mikä määrä rasvaa ja mitkä senttilukemat. Mutta lohduttavia sanoja tuli, tästä se lähtee, asialle voidaan tehdä jotain. Ja sanoista tekoihin, ruokavaliota rempattiin. Syön ihan tavallista kotiruokaa, monta kertaa päivässä. Täysjyvätuotteita, perunaa, kalaa, kanaa, paljon salaatteja ja hedelmiä ja marjoja. Unohtamatta rahkaa. :) Kesä meni muutenkin erilailla kuin edellinen, jaksoin töissä paremmin. Kävin golf-kurssin ja kyykin metsässä marjoja keräämässä. Minä pystyin kyykkimään!

Anu nauttii nykyään siitä, että kykenee leikkimään lastensa kanssa.

Joulukuun alkupuolella saavutettiin yksi tavoitteista, -30 kiloa. Olen palkinnut itseni saavutetuista tavoitteista jollain erityisellä. Tässä vaiheessa tilasin Five fingers -varvastossut. Ja miten mukava oli huomata, että oma takapuoli mahtui pulkkaan. Miten monta kertaa olin lasten kanssa ulkona ollessa vaan seisoa töröttänyt, kun mitään en jaksanut tehdä. Tänä talvena tuli mäkeä laskettua ihan urakalla.

Vuosi vaihtui, motivaatio ei. Kuntosalilla treenaamisesta on tullut suosikkiliikuntaa, ja treenin pitää tuntua. Ystävänpäivänä käytiin kaverin kanssa kehonkoostumusmittauksessa. Heinäkuun alusta ystävänpäivään -21 kiloa rasvaa ja +2 kiloa lihasta. Maaliskuussa päjähti -40 kiloa täyteen. Ohhoh, hurjasti muutosta mutta edelleen taitaa olla itsepäinen pää, koska en meinaa tajuta sitä, että en ole enää niin iso kuin ennen. Tämä kesä meni melkolailla töissä ollessa - puntille ja kentälle en kerinnyt montaa kertaa.

Nyt loka-marraskuun vaihteessa painan noin 61 kiloa. Paino kävi alempanakin mutta taisi vakiintua nyt tähän. Paljon on tapahtunut tässä vajaan kahden vuoden aikana. Oma asenne elämäntapamuutosta kohtaan on ollut koko ajan positiivinen - tämä on minun valinta, minun elämä.

Tuki ja kannustus on tärkeää. Itse olen sitä saanut perheeltä, ystäviltä ja jopa tuntemattomiltakin. Annin osuus tässä projektissa on mittaamattoman arvokas; tietoa ravitsemuksesta, vinkkejä treeneihin ja henkistä puoltakin olen saanut tuuletettua.

Ulkonäkö on muuttunut huimasti, samoin mieliala. Perhepiiristä on tullut kommentteja rauhallisuudesta ja hyväntuulisuudesta, muilta enemmänkin ulkonäköön liittyviä. Itse olen tietyllä lailla tyytyväinen, paljon työtä on takana. Mutta paljon sitä on vielä edessä. Nälkä kasvaa syödessä, minun projektini ei ole vielä valmis.

Syksyisin terveisin, pulkkamäkeä odotellessa,

Anu

Asiakkaani Anu on ollut vertaansa vailla personal training -asiakkaideni keskuudessa. Hän on tsempannut muita jo pelkästään omalla positiivisella olemuksellaan. Kiitos Anu!

Muistatteko vielä tämän? Anu oli tuo nainen, joka mahtui tavoitehousunlahkeeseensa. :)

http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/kerro-omat-laihdutusvinkkisi-meille-kaverukset-laihduttivat-vuodessa-yli-60-kiloa