Tiedätkö sen tunteen, kun viimein pääset ajatuksissasi jo jonkin aikaa mieltäsi vaivanneen asian yläpuolelle?
Heräsin tänä aamuna juurikin siihen tunteeseen - miten äärimmäisen vapauttava se voikaan olla. (Oikeasti heräsin siskoni laittamaan tekstiviestiin, mutta nämä olivat ensimmäiset ajatukseni...)
Palataanpa ensin siihen tunteeseen, jolla päästää irti mieltä vaivaavista ajatuksista. Sanotaan, että näkökulman vaihtaminen (reframing) voisi olla hyödyllistä, jotta pääsee mielessäänkin ansaitsemalleen levollisuudelle.
Näkökulman vaihtaminen tarkoittaa lyhyesti sitä, että määrittelet jonkin tilanteen uudella tavalla, joka sopii tilanteen ’tosiasioihin’ yhtä hyvin, tai jopa paremmin, ja siten muutat tilanteen merkitystä itsellesi. (Mattila, 2011).
Mitä hyötyä tästä sitten on? Mielellähän on taipumus jäädä kiinni kriittiseen, sillä se tuntuu todelta. Jäät helposti aivan turhaan jumiin negatiivisiin ajatuksiin. Myönteisen näkökulman löytäminen on yleensä mahdollista ja kun sen löydät, päästät irti helpommin pelkästään itseäsi häiritsevistä ajatuksista. Tätä olen pyrkinyt itse harjoittamaan lähestulkoon kaikessa, oli kyse työssä tai vapaa-ajalla kohtaamistani ajatuksista.
Näkökulman vaihtaminen negatiivisesta myönteiseen antaa sinulle parhaiten mahdollisuuden päästää irti siitä, mikä sinua itseäsi stressaa. ”Kyse ei ole hampaiden kiristelystä vaan asioiden näkemisestä eri tavalla, niin ettei hampaiden kiristely ole tarpeen.” Alla tarinan muodossa yksi kuuluisimmista esimerkeistä näkökulman vaihtamisesta Mark Twainin teoksesta nimeltä Tom Sawyerin seikkailut:
 |
| Tom Sawyer |
Tarina
”On lauantai-iltapäivä ja kaikki pojat ovat lomalla, paitsi Tom Sawyer, joka on komennettu maalaamaan valkoiseksi 30 metriä piha-aitaa. Elämä tuntuu tylsältä, olemassaolo vain taakalta. Eikä ainoastaan työ tunnu sietämättömältä vaan erityisesti ajatus siitä, että pojat kävelevät ohitse ja pilkkaavat häntä siitä, että hänen täytyy tehdä työtä.Tällä pimeällä ja toivottomalla hetkellä hän saa oivalluksen! Suuren ja valtavan oivalluksen. Ja kohta juuri se poika ilmestyy näkyviin, jonka pilkkaa hän on pelännyt eniten:
- Hei vanha kaveri, ai sinun täytyy tehdä työtä.
- Ai se olet sinä, Ben? En huomannutkaan.
- Minäpä olen menossa uimaan, minä, Varmaan toivot, että sinäkin voisit tulla? Mutta tietenkin mieluummin teet työtä – vai mitä? Tietenkin!
Tom pohti pojan sanoja hiukan ja sanoi:
- Mitä sinä kutsut työksi?
- No eikö tuo ole työtä?
Tom jatkoi maalaamista ja vastasi huolettomasti:
- No, ehkä se on ja ehkä se ei ole. Tiedän vain, että se sopii Tom Sawyerille.
- No, hei, et kai aio väittää, että pidät siitä?
- Että pidänkö siitä? No en ymmärrä, miksen pitäisi siitä. Saako poika joka päivä tilaisuuden maalata aitaa?”
Se asetti asian uuteen valoon. Ben lakkasi syömästä omenaansa. Tom pyyhki nautiskellen siveltimellä edestakaisin – astui välillä etäämmälle katsomaan sen vaikutusta – lisäili maalia sinne tänne – tarkasteli vaikutusta jälleen – kun Ben katseli hänen jokaista liikettään. Ben alkoi kiinnostua yhä enemmän, kunnes hän sanoi: ”Kuules Tom, saanko minä maalata vähän.”
Ei kestänyt kauaa ennen kuin aita oli maalattu kolmeen kertaan ja Tom oli rikastunut. Pojat halusivat maksaa siitä, että saavat maalata pätkän aitaa. Tom oli onnistunut määrittelemään uudelleen työnteon nautinnoksi, josta täytyi maksaa, ja hänen ystävänsä olivat kaikki omaksuneet tämän uudelleenmäärittelyn.” (Mattila, 2011)
 |
| Oikeasti heräsin tähän siskoni laittamaan tektiviestiin... |
Se siis ajatusmallien purkamisesta ja nyt kisatavoitteisiin. Useat minua seurailleet ovat tietoisia siitä, että olen innostunut suunnistuksesta tänä vuonna uudelleen. On tullut käytyä maakunta- ja Venlojen viestissä sekä aina, kun mahdollista, harjoitusrasteilla. Seuraava tavoite olisikin sitten aluemestaruusviesti, joka juostaan viikon päästä sunnuntaina 10.8. kolmen hengen joukkueena.
Katsotaanhan ensin, kuinka aluekisoista selviydytään. Sen jälkeen otetaan mahdollisesti tähtäimeksi vielä SM-viestit, mikäli saadaan joukkue kasaan. Kuukauden päästä olemme lähdössä pienellä porukalla Peurungan ExtremeRuniin, että voihan sitäkin jonkinlaiseksi kisaksi nimittää sitten, vaikka huumorimielellä sinne lähdetäänkin hauskaa pitämään. Tosin en tiedä, kuinka se poikkeaa omalla kohdallani esimerkiksi suunnistuskilpailusta - hauskaa sielläkin pidetään ja tuskin ilman huumoria aina rastitkaan löytyisi.
xxxxxxxxxxxxxxx
Lähteenä käytin uracoach
Kati Järvisen blogia, joka käsittelee enemmänkin ihmisten työssään kohtaamien ajatuksien purkua. Miksei samoja ajatusmallien muutoksia voisi käyttää myös muidenkin kuin työhön liittyvien ajatuksiensa käsittelyssä.
